Istun Rikhardinkadun kirjaston ensimmäisen parven taidekirjojen seassa. Voisi luulla, että olen kotonani ja nauttivani kirjaston
rauhallisesta ambienssista, opiskelijoiden kuiskinnasta taustalla.
Olen vaivaantuneempi kuin ruuhkabussissa. Ja tunnen olevani oudompi hyypiö kuin liimaletinen rillipäinen kirjastonhoitajasetä.
Viihtyisyydestä tästä ei voi edes puhua samana päivänä kuin Entressen ”kirjastosta”.
Haluan nähdä lisää hienoa rakennusta ja menen hissillä ylimmälle parvelle. Tarkoitukseni oli ottaa muutama kuva
Helsingin katoista ja vanhan kirjaston portaikoista jne.
Jonkin tason korkeanpaikan kammo iskee, enkä uskalla mennä lähellekkään portaita.. Kuvat jää ottamatta ja vetäydyn takaisin
hissiin. Olen hieman pettynyt itseeni.
Voin kuitenkin olla ylpeä, lähdin tänään ulos kotoa, suunnistin uuteen paikkaan, julkiseen paikkaan jne. Siinä on jo saavutusta.
helsinki, itsensävoittaminen, kirjasto, korkeanpaikankammo, rikhardinkadun kirjasto