Istun Rikhardinkadun kirjaston ensimmäisen parven taidekirjojen seassa. Voisi luulla, että olen kotonani ja nauttivani kirjaston rauhallisesta ambienssista, opiskelijoiden kuiskinnasta taustalla. Olen vaivaantuneempi kuin ruuhkabussissa. Ja tunnen olevani oudompi hyypiö kuin liimaletinen rillipäinen kirjastonhoitajasetä. Viihtyisyydestä tästä ei voi edes puhua samana päivänä kuin Entressen ”kirjastosta”. Haluan nähdä lisää hienoa rakennusta ja menen hissillä ylimmälle parvelle. Tarkoitukseni …
helsinki, itsensävoittaminen, kirjasto, korkeanpaikankammo, rikhardinkadun kirjasto